Orgaanisen kemian ja kemiallisen biologian laboratorio

Laboratorion tutkimus kohdistuu biopolymeerien, erityisesti nukleiinihappojen (DNA ja RNA) kemiaan, luonnonyhdisteiden ja ympäristön kemiaan sekä fysikaalis-orgaaniseen rakennekemiaan ja reaktiokinetiikkaan. Viimeksi mainittu tutkimus jatkaa laboratorion pitkää, 1920-luvulta alkanutta tutkimusperinnettä. Biomolekyylien ja luonnonyhdisteiden tutkimus puolestaan edustaa tälle perinteelle rakentuvaa uutta tutkimussuuntaa, jota on ryhdytty nimittämään kemialliseksi biologiaksi. Laboratorio johtaa kansallista bio-orgaanisen ja lääkeainekemian tutkijakoulua.

Nukleiinihappojen kemian tutkimusaiheita ovat RNA:n pilkkoutuminen ja katalyysi, oligonukleotidien ja niiden peptidi- ja glykokonjugaattien kehittäminen solubiologian ja lääkekehityksen tutkimusvälineiksi, kiinteän kantajan syntetiikka, bioaffiniteettiin perustuva diagnostiikka sekä DNA:n emäsmodifikaatiot.

Luonnonyhdisteiden kemia tutkii perinteisesti kasvien ja muiden eliöiden valmistamia sekundaariyhdisteitä. Keskeisessä osassa on yhdisteiden kemiallisen rakenteen määritys ja identifiointi, yhdistepitoisuuksien kvantitointi kasvimateriaalista, yhdisteiden bioaktiivisuuden määritys ja rakenne-aktiivisuus -vuorovaikutukset. Monitieteisen yhteistyön kautta tutkimme myös luonnonyhdisteiden merkitystä eri kasvilajeille ja kasveja syöville herbivoreille, yhdisteiden siirtymistä/muuntumista ravintoketjussa sekä mahdollisuutta käyttää luonnonyhdisteitä lääkeaineina tai ruuan lisäaineina.

Soveltavan ympäristöanalytiikan tutkimus paneutuu luonnon orgaanisten makromolekyylien fysikaalis-kemialliseen rakennekarakterisointiin ja niiden vuorovaikutukseen orgaanisten vierasaineiden sorptio-desorptiossa.

Fysikaalis-orgaanista tutkimusta edustavat farmakologisesti mielenkiintoisten heterosyklien rakennetutkimus, vinyylieettereiden ja karbonyyliyhdisteiden energetiikan tutkimus sekä karboksyylihappojohdosten solvolyysin kineettinen tutkimus.

 

31.08.2010 13:50 Tuomas Karskela